17. toukokuuta 2011

Kupolitaivaan alla

Orkidea tanssii nurmikolla, ja hymyilee herttaisesti. Hänen kukkaismekkonsa on kostea, pieniä jalkoja kehystävät yksinkertaisen tummat herrainkengät ja silti tämän kasvoilla hehkuu ilo. Mattahuulissa kermakakun murusia yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla - siinä raikuu kesän huuma.

Minä katson häntä ja tunnen rakastuvani yhä enemmän ja enemmän jokaisella sydämen lyönnilläni.

Orkidea räpyttelee kevyesti silmiään ja hänen rintakehänsä kohoilee kiivaasti lukuisien tanssiensa jäljiltä. Minä hymyilen hänelle, vaikka hän on hieman hämmentynyt ja yrittää siistiä villiintyneitä oranssinvivahteisia kiharoitaan.

Yläpuolellamme kohoaa indigonsininen kupolitaivas, mutta minä näen puiden takanta vielä viimeiset auringonsäteet ja intiaanisulat Orkidean hiuksista.

”Minä haluaisin olla kuin Pocahontas”, tyttö sanoo minulle, ja tulee niin lähelle, että tunnen hänen hengityksensä ihollani.

”Miksi?” minä kysyn ja kohotan kulmaani.

”Koska intiaanitytöt lentävät paratiisilintujen kanssa ja heidän sormensa ovat kuin samettikukkien nuppuja”, hän vastaa kohauttaen olkiaan.

”Jos sinä tahdot olla intiaani”, aloitan virnistäen, ”sitten sinä olet sellainen. Eihän kukaan sinua estä.

Minä tartun hänen käteensä ja vedän tytön istumaan viereeni. Näytän hänelle yötaivaan tähtikuviot ja pian hämärässä minun huuleni eksyvät suutelemaan hänen joutsenkaulaansa.

5 kommenttia:

  1. Ihanaa, uusi merkintä! <3 Näitä lukiessa tulee kyllä sellainen olo ettei itse osaa kirjoittaa mitään... Todella kaunista, rakastuin. *haluaa lukea lisää muttei osaa muodostaa pyyntöä joka ei kuulostaisi vaatimukselta*

    VastaaPoista
  2. Luin tekstisi ja yllätyin positiivisesti. Tekstejesi ideat eivät ehkä ole kovinkaan pitkälle kehiteltyjä, mutta ei tarvitsekaan, sillä tällainen tunnelmointi on joskus vallan ihanaa. Etenkin jos kirjoittaja osaa sen ja sinä osaat. Vangitsit tilanteet teksteihisi täydellisesti, onnittelut siitä! Voin luvata jatkavani blogisi lukemista. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos kun luet tekstejäni.

    Olisi ihanaa olla intiaani ja nähdä yötaivaan tähtikuviot.

    VastaaPoista
  4. sinulla on maailman ihanin blogin nimi. ja et uskokaan, kuinka tahtoisin olla pocahontas, maalata, tuulen värit

    VastaaPoista
  5. Nanumea, kiitos, että luit. Pidän itsekin tästä, koska tämä on niin kevyttä ja vesiväritaivasta. Lisää tulee sitten, kun olen pyydystänyt inspiraatiotani takaisin. Kiitos vielä!

    Belsissa, kiitos sinulle myös! Ideat ovat tarkoituksella tosiaan kevyttä ja lyhyitä, iltatunnelmointia. Mukavaa, että pidit myös, kiitos sinulle kovasti!

    salla, kiitos sinulle kovasti! Intiaanityttönä olisi tosiaan kivaa olla; askeleet notkeat kuin kissan, maalauksia iholla, indigonsininen taivas käden ulottuvilla paratiisilintujen laulaessa lauluaan. Voi laulaa huutaa tanssia kieriä kuiskaa nukkua nurmikolla suolainen merivesi silmien edessä.

    magdalena, kiitos sinulle myös! Pidän itsekin blogin nimestä, sillä haluaisin olla sadepisarakuutytön lisäksi tanssiva aurinkotyttö. Ollaan kuitenkin yhdessä intiaanityttöjä ja maalataan luoliin kuiskattuja salaisuuksia.

    VastaaPoista